keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Resepti paperimassaan mun tyylillä

Kirjoitanpa pikaohjeen paperimassan tekoon, miten minä sen hoidan. Viisaita ja tarkkoja ohjeita löytyy kyllä netistä, mutta kun tarvii PALJON massaa ja usein, niin ainakin minä teen vähän ronskimmalla otteella.
 
Otetaan ämpäri, vauvapunkka, pesuvati ja pistetään yli puolilleen vettä.
 
Otetaan pehmeitä, niitittömiä sanomalehtiä, ei kiiltäväpintaisia mainoksia yms. Turhia repimättä rutataan sivu kerrallaan veteen ja sinne se liukenee pienellä pyörittelyllä. Voit käyttää kumihanskoja,( jos et tykkää mustista sormista) ja aluksi jotain kepakkoa sekoituskauhana.
 
Jatka lehtien liotusta veteen, kunnes sinulla on tiukka ja raskaasti käänneltävä seos astiassa, niin että voimiesi takaa saat sitä vääntää.
 
Ripottele sekaan tapettiliisterijauhetta ja sekoita hyvin. Kun seos alkaa tuntua käsissä liukkaalle ja muotoiltavalle, niin hyvä.
 
Lisää vielä puuliimaa, tai rakennusliimaa, tai mitä vaan vesiliukoista liimaa jos haluat kestävämpää, mutta liisterikin riittää, jos teet pieniä töitä.
 
Mitä paremmin olet möyhentänyt paperin ja sekoittanut aineet, sitä sileämpää jälkeä saat. Joku tekisi koneen avulla varmaan sekoituksen, minulle riittää käsivoimat.
 
 
Sitten vaan ... Niin, muistithan tehdä katiskaverkosta rungon, jonka päälle alat massaa rakentelemaan alhaalta ylös päin ja omintakeisia tukisysteemeitä kehitellen? Mitä korkeamman teet, sitä vahvemman rungon tarvit tehdä, ettei se märän massan painosta lysähdä. Isoa työtä pitää välillä kuivatella, sillä massa on tosiaan painavaa märkänä.
 
Siitä vaan kokeilemaan! Hellepäivinä ulkona saat nopeimmin työt kuivumaan.
 
Lopuksi voi työt maalata mielen mukaan ja jos tahdot pitää niitä ulkona, pidä huoli, että pintakäsittely on niin tiivis, ettei kosteus pääse massaan asti ja käytä ulkomaaleja-lakkoja-lasikuitua...
 
Toivottavasti tässä on kesähuvia jollekulle teistä ; )
 
 
Kukkeat terveiset vielä vilupäivän keskeltä!
 

perjantai 23. toukokuuta 2014

Kuivamassa

 
Nyt tuli sopivat säät paperimassan tekemiseen. Tämä homma on niin sotkuista ja hitaasti kuivuvaa, että sen tekeminen hellesäällä on parasta "pihatyötä". Jänönen kuivaa jo pyykkien kanssa kilpaa.
 
 
Kaiken maailman matonkude viritykset auttavat, ettei korvat lörpsy silmille, massa kun on märkänä sen verran painavaa.
 
 
 
jänösen kaveri, pikku Kettunen paistattelee ihanassa auringossa.
 


Millonkas ne urheilukisat alkoivatkaan? ; )

 

lauantai 17. toukokuuta 2014

Jos annat pensselille pikkusormen...

Jo parikymmentä vuotta on kaksi lipastoa elänyt kiertolaiselämää kanssani ja se niistä näkyi. 
 
 
 
On kolhua, läikkää ja tahraa kertynyt pintoihin. Koska ne oli aikanaan vahattu, ei niitä maalatakaan enää voinut. Tämän kylän kaupasta oli huonekaluvahat loppu, löytyi vain saunavahaa. No minä kun en sääntöjä turhan nuukasti noudata, sipaisin sitä lipastojen pintaan
 
 
ja hm... autoin kulumista vielä alkuun ja sain niistä entistä rähjäisemmän ja elämää nähneemmän näköiset ja oikeastaan tykkään niistä nyt enemmän ; ) Aina tämä sama periaate: mitä et voi peittää, tuo se tehokkaammin esiin ja se muuttuukin kauniimmaksi ; )
 
 
Ja kun pääsin pensselöinnin makuun ja sää oli ihana, lärväsin pari vuotta sitten tehdyn kukon uuteen maaliin.Tänään oli mustan värin päivä.
 
 
Tässä päivän pensselin heilutuksen tulokset yhteispotretissa.
 
 
Väritys saattaa tuosta vielä kehittyä. Saa nähdä. Tämä tuntuu olevan hitaasti kypsyvä kukko. Silmä ainakin pitää sille kehittää.
 
 
Kun sää oli niin taivaallinen, kiipesin lähellä olevalle Tervamäelle ihailemaan maisemia. Pikkuteissä on minulle niin suuri viehätys, että innostuin taas kävelemään vähän enemmän kuin jaksoinkaan. Onhan aina nähtävä, mitä seuraavan mutkan takana on?
 

Suomalainen metsä on niin kaunista.
Suloista kesän alkua sinullekin! ; )
 
 
 
 

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Korituolin kasvojenkohotus

Minulla oli rähjäinen korituoli, jonka punokset purkautuivat sieltä sun täältä. Suunnittelin heittäväni sen kuuseen muuton yhteydessä, mutta jotenkin se vain kulkeutui mukaan uuteen kotiin. Ajattelin sitten kokeilla sen tuunaamista vielä yhdeksi kesäksi.
 
 
 
Rottinkia ei minulla ollut, mutta kerä matonkudetta löytyi. Sillä sidoin ja ompelin tuolin kasaan.
 
 
 
Jostain oli mukaan jäänyt kulkemaan puoli pulloa punaista automaalia spray-pullossa. Sitä sumuttelin komistuksen pintaan.
 
 
 
No, vähän loppui kesken, sitä on pakko ostaa  lisää. Muuten tuolivanhus tuli yhden kesän kuntoon ilman rahaa. ; ) Ties vaikka kestäisi kaksikin kesää? Maalihan jäykistää matonkuteen tiukaksi punokseksi...ehkä ; )
 
 
 
Myöhäisiä kylvöjä tein myös ikkunalaudalle. Mainospaperista taiteltu istutusastia (japanilaista mallia) on myös ihan hyvää kierrätystä. Yhden idätyksen kestävä. Kukkapenkkikin on vielä suunnittelu vaiheessa. Kunhan siemenet itävät, pitää ottaa lapio käteen.
 
 
Lopuksi vielä kuva , miten pikkuinen, ruskeavetinen Tervajoki voi silloin tällöin olla kultainen virta, kun se heijastaa taivasta.
 
Mukavaa äitienpäivän iltaa ja kesän alkua sinulle! Täällä kukkui käki.
 
 
 

maanantai 5. toukokuuta 2014

Muutettu on.

Tavarat ja kroppa on jo täällä uudessa, mutta pään sisäinen olotila harhailee vielä jossain puolimatkassa. Vaan kyllä sekin omalla ajallaan tänne siirtyy.
 
 
Tahvon kanssa neuvotellaan, kumpi saa kuopia nurkalle oman paikkansa. Tahvo tykkää makoilla siinä, minne minä laittaisin kukkapenkin.
 
 
 
Maksaruohon lapset jo löysivät oman paikan ruusuaidan viereltä.
 
 
 
Kodin sisäpuoli on sekaisin. Saa olla vielä aikansa, kunhan tavarat pikkuhiljaa etsiytyvät omiin nurkkiinsa. Ehkä jotain maalaan, ehkä jotain hankin uutta? Nyt ei vielä osaa suunnitella. (Ja nyt ei kuvakokojen vaihto enää onnistu. Höh.)
 
 
 
 
 Kesä tekee tuloaan vilpoisasti, mutta kauniisti.
 
 
Ja uudessa ympäristössä on kiva tehdä tutkimusmatkoja. ; )
Mukavaa kesän tuloa sinullekin!

Suloista joulua!

Oikein mukavaa, siunauksellista, levollista ja mitä nyt itsekukakin kaipaa, semmoista joulun aikaa jokaiselle! Tässä katis...