Kaunis, tavallinen suomalainen lampi.
Suloista männikköä ja suopursujen latvoja kurkkimassa lumen alta.
Sääkin oli keväisen pehmeä ja valoisa.
Siellä oli oikein hihkaistava ääneen hämmästyksestä, sillä Luoja-niminen kuuluisa taiteilija, ,
oli järjestänyt sinne huikean kauniin taidenäyttelyn!
Luoja oli valuttanut vesiä pitkin kallioiden pintoja ja juuri olikealla hetkellä jäähdyttänyt sään nollaa kylmemmäksi. Sitten taas lämmittänyt ilmaa, valuttanut lisää vesiä ja taas pistänyt hyytävän hallan pysäyttämään vedet.
Näin hän lienee puuhannut pitkin talvea ja nyt oli nähtävilla upeita veistoksia joka seinämällä.
Pyörin näyttelyssä silmät ympyröinä ihmetyksestä. Tahvo, tuo koiranroikale, piti myös näyttelyn mausta. Se rouskutteli alimpia ulottuvuukisa nautiskellen.
Muutama tiainen oli palkattu esittämään sooloja tuulenhumina orkesterin säestyksellä. Taidenautinto oli täydellinen. Ihmisen koneäänet eivät tähän rotkoon ylettäneet.
Siinä hetkessä oli ripaus taikaa.
Ja tunne siitä, että näyttely muuttui kokoajan oli kiehtova. Rapsahtelu ja putoavan pisaran sointi kertoi, että Luoja jatkoi työtään., Hän oli läsnä.
Viileä kosketus.
Pian, jonakin lämpimänä päivänä näyttely puretaan, mutta toukan muistokirjoitus
säilyy hiukan kauemmin.
Siinä lienee tarinoita kesistä ja talvista ja erilaisista näyttelyistä tämän lammen rannalla.
Se oli hyvä retki. ;)