sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Omanlaista joulua!


 Kaikkihan me tehdään joulu just niinkuin itse tykätään, eikö vaan. Eihän meitä kukaan
perinteisiin pakota, paitsi me itse? Eihän.
No...kummasti ne jouluvaatimukset yrittää tunkea näppinsä joka paikkaan
ja ehdotella sitä sun tätä, mikä vain lisää joulustressiä.

Minulla on tänä pimeänä aikana voimat vähissä auringonpuutteesta,
joten olen oikaissut monet mutkat jouluhommista.
Vähän siivoilen, teen semmoista ruokaa, mikä kaikille maistuu (ennen joulua
pidetään neuvottelu siitä, mitä jouluna syödään)
Pikkuisen koristelen.
Eka kuvassa on meidän joulukuusen virkaa hoitava posliinikukka.
Se oli oikein ylpeä roolistaan.



 Joulukirkkona oli montakymmentä vuotta tehtäväänsä hoitanut soittorasiakirkko.
Se alkoi olla raskaasti eläkeiän puolella. Jouluyö, juhlayö sen soittamana
tuli jo niin harvakseltaan plimputellen, että melodiaa ei olisi välttämättä tunnistanut,
ellei sitä olisi joka joulu pari kierrosta kuullut.
Saa nähdä veisasiko se nyt viimeistä jouluvirttään.



Tämän joulukuusen ostin varmaan viisi vuotta sitten. Paketissa se näytti niin söpölle,
n 15cm korkealle minikuuselle. Mutta kun pisti patterit paikoilleen se alkoi vilkutella
värivaloja tehokkaammin, kuin ambulanssi. Aika järkyttävä. Mutta toisaalta sopivan 
surkuhupaisan yliaktiivinen, että omalla tavallaan se tuo hyvää mieltä. 
Siksipä se kuuluu rekvisiittaan edelleen. 
Tänä jouluna sen "juurelle" kerättiin meidän perheen muutamat joululahjat 
ja tunnelma olin...no omalaatuinen ;)



MUTTA tänään, joulupäivänä, on valoa jo 2 minuuttia lisää päivässä! Ja pieni
pistokas värinokkosesta on kasvattanut vähäiset juuren alut! Tämä ainut,
mikä selvisi talvesta tähän asti.
Meillä on siis toivoa!

tiistai 20. joulukuuta 2016

Melkein korttihuijari

Maalasin elokuussa joulukortteja.
Tunnelma ei ollut hääppönen, En saanut edes joululauluja soimaan, eikä minulla,
hetkenlapsella, ollut joulumielestä aavistustakaan.
mutta sain sentään aikaseksi pienen tontun seikkailemaan
jääkarhun kanssa.


Lähetin ne suomalaiselle korttifirmalle tyrkylle. 
Ovathan he joskus ennenkin minun korttimalleja ostaneet,
 jospa nytkin...

Odottelin vastausta, mutta mitään 
ei kuulunut...
eivät siis kelvanneet.


Jonakin päivänä kaupan kassalla
katselin korttihyllyä ja huomasin tutun näköisiä kortteja!
Eivät ne minun tekemiä olleet, mutta jonkun ajatukset olivat liikkuneet samoissa
ympyröissä: Jääkarhu ja pikku tonttu niissä seikkaili.




 Uteliaana käänsin kortteja, tutkiakseni, kuka on tuo samanmielinen, mutta
siellä oli kummaa kiinan koukeroa valmistajan nimen kohdalla.
Voihan nenä, kun en kiinaa osaa, muuten olisin ottanut yhteyttä salaiseen sielunsiskooni,
tai kuka lie olisikaan ;) 
Olisin kysellyt, kumpi meistä idean varastikaan ja tuliko se maapallon läpi, 
vai kiersikö ympäri.


Maailma on pieni ja ihmiset yllättävän samanlaisia.

Tässä minun korttini sinulle!
Oiken hyvää ja siunattua joulua tähän pimeän keskelle!

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Valoa ikävä

Kuuden kesäkuvan haaste on mukava just nyt,
kun pimeää piisaa yli oman tarpeen.
Tässä minun versioni niistä:



 Minäpä valitsen kuvia, joissa on paljon tilaa ja valoa ja taivasta.
Niissä sielu lepää.



Juhannusyön taivas. Pilvet kuin kynnöspelto.



Pilvisiä päiviä oli paljon , mutta kauniita nekin!



Kauas ei tarvinut lähteä. Taivas oli lähelläkin. ;)



Pilvinäytelmiä saatiin seurata monenmoisia.



Ja sumuisten aamujen ihmeellistä heräämistä.



Kirkasta ja tyyntä oli sentään välillä elämässä.



Yöllä oli enemmän valoa, kuin nyt keskellä päivää marraskuussa.


Tahvo vartiopaikallaan Päijänteen rannalla.
Näin minäkin mielellään lepuutan silmiäni kauas katsellen.
Mikä lienee sinun näkökulmasi maisemaan?
Entä elämään?

;) Oho. Tais tulla enemmän kuin 6. 
Olen aina ollut huono laskemaan.

lauantai 12. marraskuuta 2016

Vihainen pöllö ja muita piirustuksia


Talvi rakentelee omia taideteoksiaan yllättäviin paikkoihin.
Se käyttää monenlaisia välineitä villin vapaasti.



Minä hinkkaan omilla lyijykynilläni näitä "sormiharjoituksia".
Pöllöstä piti tulla lahja, mutta kun sille vääntäytyi niin kiukkuinen ilme, niin
eihän sitä kehdannut antaa. Olis saaja pian ottanut itseensä..


 Hirvi komeine koipineen oli mielenkiintoinen kokeilu.



Ja suloinen sorsanpoikanen taas toisenlainen kysymys: Miten saa pehmeän
pehmeäksi ilman että se olisi epämääräinen suttu.

Seuraavaksi taidan mennä kissan kimppuun lyijykynän kanssa ;)

Leppoisaa hämäränhyssyä sinulle! ;)

tiistai 1. marraskuuta 2016

Sadan nuotion kesä.

Tykkään ihan hirveästi luonnossa liikkuessa
tehdä tulet ja istua nuotion ääressä.
Viime kesä täytti tämän unelman
ainakin sata kertaa!


Kotinurkilla, tai reissussa.



Paistaen, tai vain tulen lämmöstä nauttien.



 Mitä märempi metsä, sitä suurempi voitto, kun nuotio syttyy ;)


Saa olla iso, tai pieni nuotio, aina se ilahduttaa.



 Yöllä tai päivällä.


Hiipuen, tai loimottaen palava. Ihana aina.



Märän kesän hyvä puoli oli palovaroitusten puuttuminen ;)


Lokakuussa suostuttiin lopettamaan kesäaika ja vilkutettiin haikeana tälle viimeiselle
nuotiolle saaressa, kun vene piti siirtää talviunilleen.

Mutta ei hätää! Tänään tehtiin syksyn ensimmäinen nuotio.
Minkä suuren pyromaanin maailma minussa menettikään! ;)



Sisällä ollessa piirtelyinto jatkuu. Tässä ystäväni koiran, Helmi-Orvokin muotokuva.
Mukavaa syyshämärää sinulle!


tiistai 25. lokakuuta 2016

Lyijykynärakkaus


Tuli pidettyä piiiitkä kesäloma tänne kirjottelusta. 
Ulkoilmaelämää on riittänyt melkein tähän asti.

Nyt kuitenkin pimeys voittaa ja routa ajaa porsaan tietokoneen ääreen,
joten pistän pikkuisen kuvia, mitä onkaan tullut puuhailtua viime päivinä.


Vanha kunnon lyijykynä teki uuden tulemuksen mun elämääni.
Onhan se lumoavaa, miten niin vaatimattomalla ja yksinkertaisella
työkalulla saa niin hienovaraisia sävyjä taiottua tavalliselle paperille.


Olen aina tykännyt työvälineistä, jotka on helppoja kuljettaa mukana.
Lyijykynää helpompaa saa hakea ;)


Aloittelin näillä eläimillä, rakkailla.
Kivaa tehdä sitä mitä huvittaa ;) 


Västäräkki, mun sieluni lintu. Muistanette hengellisen laulun, jossa sanotaan:
"Vielä laulaa västäräkki kerran, kunniaksi Herran virren ihana,
ja se laulaa lailla leijonan, ja se laulaa lailla leijonan."
 Joku siinä lauseessa on aina koskettanut
minua syvästi.

Tämmöistä harmaan sävyistä Lokakuun loppua ensilumen ripotellessa maahan.
Ei hassumpaa näinkään.

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Vahingossa huumeviljelijäksi?



Lintulaudan alle kasvoi kesän tullen komeita auringonkukan alkuja.
Minäpä poimin ne kukkapenkin jatkeeksi.
Niiden seasta pilkisti outo kasvi,
jonka poimin myös kukkapenkkiin katsottavaksi, 
että mikä siitä oikein on tulossa.



Siellä se on kasvaa röhnöttänyt ja ihmetykseni on kasvanut samalla.
Ei kai tässä ryhdytty vahingossa Kannabis viljelijäksi?
Miten tässä eukon käy, tuleeko vankilareissu, kun en vielä raaski kummaa tulokasta tuhotakaan...

No joku ystävä epäili, että saattaa olla öljyhamppu, vaaraton ja terveellinen.
Mitäs täällä osataan neuvoa?

Netistä vielä tämmöinen linkki tuli vastaan:
http://www.kaleva.fi/uutiset/pohjois-suomi/linnut-kylvavat-kannabista-torniosta-yllatysloyto/635767/

Jään katsomaan, mikä tästä "Rentunruususta" vielä kehittyy ;)

Hyviä viljelyksiä sinullekin!



torstai 7. heinäkuuta 2016

Pannu kuumana.


Hyvää kesän jatkumoa vaan!
Ulkona olo on vienyt suurimman ajan, joten tämä nettielämä takkuaa,

Mutta maalasinpa pannun välillä. Ulkona maalasin. 
Se on n puoli metriä halkaisijaltaan ja tulee
entisen työpaikkani mainokseksi. Kunhan saavat ripustettua, niin kehuskelen sillä uudelleen.



Jospa tuo kutsuisi uusia asiakkaita kahveelle ;)

Ja kadottamisleikkini jatkuu.
Tässä yksi versio siitä:



 Roskiksesta löytynyt pippurimylly.


 Sai pyrstöönsä tämän tekstin. Vois sinne enemmänkin kirjotella. 
Vaikka hyviä toivotuksia, tai esinee historiaa...



Saas nähdä kuka sen löytää tien varteen kadonneena ;)



Semmossia kesäleikkejä. Saa soveltaa. Toivottavasti joku ilahtuu näistä.

Ja oikein mukavaa kesän jatkumista sinulle!
Sadesäissä on ainakin se hyvä puoli että tulee tehtyä käsitöitä.



maanantai 6. kesäkuuta 2016

Tunnetko tämän kukan?



Olen saanut autella ystävää uuden kukkapenkin teossa.
Siirrellyt heinittyneestä maasta uuteen just perustettuun penkkiin
suloisia kasveja.
Monta kasvia tiedän, jotkut arvaan ja toisia kyselen ohi kulkevilta naapureilta.
Mutta tälle herttaiselle ei löydy nimeä mistään.

Osaisitko auttaa? Kasvupaikka on Keski-Suomessa ja kasvi lienee
siirretty aikanaan jonkun edesmenneen mummon pihamailta.
Korkeutta enimmillään 30cm.



Olisi niin mukava tutustua tähän kaunokaiseen, sanoa oikein käsipäivää
ja vaikka tehdä sinunkaupat.

Hyvää villasukka-kesäpäivää!

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Omituinen juhannussalko


Oltiinpa kerrankin ajoissa.
Käytiin naapurin muorin kanssa metsätöissä.
Kaadettiin pihlajan vesoja iso nippu ja väännettiin niistä tämmöinen
kukkateline...tai mikälie heinäseiväs.



Ajatus olisi että se vielä täyttyisi kiemurtelevista ja kiipeilevistä kasveista.
Elämänlankaa siihen jo istutettiin. Olisiko Humala, vai ruusupavut?
Mitä ehdottaisit? Korkeutta hökötyksellä on yli 2m.


Valitettavasti Windows 10 ehti tunkea koneelleni ja nyt valokuvien pyörittely on muuttunut
tosi hankalaksi. Kun käytössä on vanha Photoshop, piti kuvat kääntää toiselle kyljelleen ja tallentaa, että ne näkyy tässä pystykuvina. 

Ja kuvat kadottamastani lehmästä katosivat. Taitaa Windows leikkiä mun kanssani kadottamisleikkiä ja se on tosi ärsyttävää. Jos osaisin hankkiutuisin mokomasta pakkosyöttö kympistä heti eroon.

Mutta siitä huolimatta mukavaa kesää! ;)

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Harrastuksena kadottaminen

Kun toiset esittelee innolla kirpparilöytöjään,
minä päätin aloittaa ihan toisenlaisen harrastuksen:
esineiden kadottamisen!
Minulle se on helppoa, ikäänkuin luontaista, jos tarkoitetaan
kadonneita saksia ja hanskoja ja mitä kummallisempia tavaroita, jota sitten
kovasti sättien etsin.
Mutta nyt ajattelin alkaa kadottamaan ihan tietoisesti
itse valitsemiani tavaroita.

Harrastus toimii näin.
Valitsen mukavan esineen, jota en kaipaa kotiini.
Etsin sille ovelan paikan jostakin maastosta, tai
mihin nyt se esine parhaiten istuu ja jätän sinne.
Voin välillä käydä sitä katsomassa ja ihmettelemässä, josko joku olisi
sen sieltä löytänyt, ilahtunut ja innoissaan kiikuttanut kotiinsa...
tai toiseen piiloon.

Tässä käytännön esimerkki. ;)



 Joskus lahjaksi saatu pieni rukoilija-patsas on kuleksinut nurkissa
omaa paikkaansa löytämättä.
Piilotin sen puiden "sydämelle" mielimaisemaani.






Siellä se kököttää kuin kotonaan katsellen tällaista järvimaisemaa.
Moni ei sitä huomaa, mutta ehkä tule joku, vaikka lapsi ja hämmästyy ;)



Hyvä siellä on kesällä nauttia luonnonrauhaa.

Mitään roskia ei tällä lailla saa maisemaan piilottaa, sehän on selvä.
Jotain pientä ja kaunista.

No jaa olis minulla vähän isompiakin tavaroita, joista luopuisin,
mutta näin ei taida vanhasta autosta eroon päästä. 
Vaikka näkyyhän niitä parkkipaikkojen liepeille
kadonneen joiltakuita. Ehkä löydän vielä jonkun, joka rakastaa korjailua
ja kaipaa juuri semmoista Corolla-ruttanaa. ;)

Mukavaa kesää sinulle, sitä ei kadoteta, jookos?

Suloista joulua!

Oikein mukavaa, siunauksellista, levollista ja mitä nyt itsekukakin kaipaa, semmoista joulun aikaa jokaiselle! Tässä katis...